Tyhjä
« taakse
« taakse
SS-sotilaan tai 1., 2. tai 5. ratsuväkirykmentin sotilaan lompakko.
SS-sotilaan tai 1., 2. tai 5. ratsuväkirykmentin sotilaan lompakko.
Tämä lompakko kuului SS-sotilaalle tai sotilaalle, joka kuului johonkin Wehrmachtin ratsuväkirykmenttiin - nimittäin 1., 2. tai 5. ratsuväkirykmenttiin. Lompakon keskelle on kiinnitetty perinteinen pääkallo (Preußischer Totenkopf), joka osoittaa omistajan kuuluvan SS:ään tai ratsuväen yksiköihin, jotka käyttivät tätä symbolia univormuissaan ja varusteissaan.
Totenkopf-merkki (Totenkopfabzeichen)
Vuodesta 1935 lähtien Totenkopf-merkkejä valmistettiin kevytmetallista, ja niitä kannettiin lippalakissa kansallisen kokardin (Hoheitsabzeichen) ja tammenlehvästön välissä. Nämä merkit kiinnitettiin päähineeseen erityisillä kiinnitystapeilla.
Joissakin yksiköissä Totenkopf-merkkejä pidettiin myös kenttälakissa, jotka oli sijoitettu kokardin ja kotkan väliin. Tämä käytäntö levisi sodan aikana, ja niitä alettiin käyttää jopa trooppisissa lippiksissä. Vuonna 1943 muodostettu Pohjoinen ratsuväkirykmentti nimettiin 3. kesäkuuta 1944 uudelleen 5. ratsuväkirykmentiksi (Kavallerie-Regiment 5) (määräys GenStdH/Org. Abt. 1/4843/44).
Samalla se peri sodan alussa lakkautetun vanhan 5. ratsuväkirykmentin (Kav.-Rgt. 5) perinteet. Pohjoinen rykmentti katsoi perustamisestaan lähtien olevansa näiden perinteiden perillinen ja otti epävirallisesti käyttöön Totenkopfin kantamisen lippalakissa.
Vasta 27. elokuuta 1944 (määräys OKH/GenStdH/Org. Abt. Nr. II/51394/44, myöhemmin muutettu 6. syyskuuta 1944), 5. ratsuväkirykmentti sai virallisesti luvan käyttää Totenkopfia perinteisenä tunnuksena ja sijoittaa sen lippalakkiin kokardin alapuolelle.
Tämä käytäntö oli kuitenkin mahdollista vain silloin, kun käytettiin yhdistettyä kokardia ja kotkaa; muussa tapauksessa Totenkopf sijoitettiin perinteisesti kokardin ja kotkan väliin.
Myöhemmin rykmentille annettiin nimi "Generalfeldmarschall von Mackensen", ja käyttöön otettiin tämän nimiset käsivarsinauhat sekä Totenkopf-merkinnät olkalaudoissa ja olkavarteissa, kuten muissa lähteissä mainitaan.
Totenkopf ratsuväkirykmenteissä
Sodan alussa ratsuväkirykmentit lakkautettiin, ja niiden yksiköt yhdistettiin tiedustelupataljooniin (Aufklärungs-Abteilungen). Tästä huolimatta entisten ratsuväkiosastojen sotilaat käyttivät uusissa kokoonpanoissaan edelleen Totenkopf-merkkejä, ja tämä käytäntö oli ilmeisesti epävirallisesti suvaittu.
Preussilainen Totenkopf (Preußischer Totenkopf).
Tämä tunnus viittasi Preussin armeijan perinteisiin, joissa ratsuväkirykmentit nro 1 ja nro 2 käyttivät tällaisia merkkejä päähineissään. Niiden muotoilu noudatti perinteisiä kallonmuotoja ja oli pyöreä.
Ratsuväen yksiköissä Totenkopf oli sallittu vain tietyissä kokoonpanoissa, kuten 1. ratsuväkirykmentissä (1. Kavallerie-Regiment), erityisesti muusikoiden (Trompeterkorps) ja 1. laivueessa, joka säilytti Blücher-husaarien (Blücher-Husaren) perinteitä.
Tämä on automaattinen käännös. Katso alkuperäinen englanninkielinen teksti napsauttamalla tätä >>
Esittely
SS-sotilaan tai 1., 2. tai 5. ratsuväkirykmentin sotilaan lompakko.
Tämä lompakko kuului SS-sotilaalle tai sotilaalle, joka kuului johonkin Wehrmachtin ratsuväkirykmenttiin - nimittäin 1., 2. tai 5. ratsuväkirykmenttiin. Lompakon keskelle on kiinnitetty perinteinen pääkallo (Preußischer Totenkopf), joka osoittaa omistajan kuuluvan SS:ään tai ratsuväen yksiköihin, jotka käyttivät tätä symbolia univormuissaan ja varusteissaan.
Totenkopf-merkki (Totenkopfabzeichen)
Vuodesta 1935 lähtien Totenkopf-merkkejä valmistettiin kevytmetallista, ja niitä kannettiin lippalakissa kansallisen kokardin (Hoheitsabzeichen) ja tammenlehvästön välissä. Nämä merkit kiinnitettiin päähineeseen erityisillä kiinnitystapeilla.
Joissakin yksiköissä Totenkopf-merkkejä pidettiin myös kenttälakissa, jotka oli sijoitettu kokardin ja kotkan väliin. Tämä käytäntö levisi sodan aikana, ja niitä alettiin käyttää jopa trooppisissa lippiksissä. Vuonna 1943 muodostettu Pohjoinen ratsuväkirykmentti nimettiin 3. kesäkuuta 1944 uudelleen 5. ratsuväkirykmentiksi (Kavallerie-Regiment 5) (määräys GenStdH/Org. Abt. 1/4843/44).
Samalla se peri sodan alussa lakkautetun vanhan 5. ratsuväkirykmentin (Kav.-Rgt. 5) perinteet. Pohjoinen rykmentti katsoi perustamisestaan lähtien olevansa näiden perinteiden perillinen ja otti epävirallisesti käyttöön Totenkopfin kantamisen lippalakissa.
Vasta 27. elokuuta 1944 (määräys OKH/GenStdH/Org. Abt. Nr. II/51394/44, myöhemmin muutettu 6. syyskuuta 1944), 5. ratsuväkirykmentti sai virallisesti luvan käyttää Totenkopfia perinteisenä tunnuksena ja sijoittaa sen lippalakkiin kokardin alapuolelle.
Tämä käytäntö oli kuitenkin mahdollista vain silloin, kun käytettiin yhdistettyä kokardia ja kotkaa; muussa tapauksessa Totenkopf sijoitettiin perinteisesti kokardin ja kotkan väliin.
Myöhemmin rykmentille annettiin nimi "Generalfeldmarschall von Mackensen", ja käyttöön otettiin tämän nimiset käsivarsinauhat sekä Totenkopf-merkinnät olkalaudoissa ja olkavarteissa, kuten muissa lähteissä mainitaan.
Totenkopf ratsuväkirykmenteissä
Sodan alussa ratsuväkirykmentit lakkautettiin, ja niiden yksiköt yhdistettiin tiedustelupataljooniin (Aufklärungs-Abteilungen). Tästä huolimatta entisten ratsuväkiosastojen sotilaat käyttivät uusissa kokoonpanoissaan edelleen Totenkopf-merkkejä, ja tämä käytäntö oli ilmeisesti epävirallisesti suvaittu.
Preussilainen Totenkopf (Preußischer Totenkopf).
Tämä tunnus viittasi Preussin armeijan perinteisiin, joissa ratsuväkirykmentit nro 1 ja nro 2 käyttivät tällaisia merkkejä päähineissään. Niiden muotoilu noudatti perinteisiä kallonmuotoja ja oli pyöreä.
Ratsuväen yksiköissä Totenkopf oli sallittu vain tietyissä kokoonpanoissa, kuten 1. ratsuväkirykmentissä (1. Kavallerie-Regiment), erityisesti muusikoiden (Trompeterkorps) ja 1. laivueessa, joka säilytti Blücher-husaarien (Blücher-Husaren) perinteitä.
Tämä on automaattinen käännös. Katso alkuperäinen englanninkielinen teksti napsauttamalla tätä >>
Maksu & Toimitus