Wehrmacht Heer Waffenrock Pukutunika Oberwachtmeister der Artillerie Regiment 19, 5 Batterie -rykmentille.

Wehrmacht Heer Waffenrock Pukutunika Oberwachtmeister der Artillerie Regiment 19, 5 Batterie. Tykkimies (Richtkanonier), kuten vasemmassa hihassa olevasta hihamerkistä käy ilmi. Erinomaisessa kunnossa, joitakin hyvin pieniä koijälkiä ja pieni reikä hihassa, jonka koko ei ole tulitikun päätä suurempi. Tunika on täydellinen, ja siinä on alkuperäinen Wehrmachtin 1. tyypin 1. luokan ampumanaru. Tunikassa on kaikki alkuperäiset napit ja merkit. Koko on pieni, noin 46-48 eurooppalainen, rintakehän koko enintään 90 cm. Univormussa on varikkomerkinnät - Geprüft 5 / A.R 19, molemmissa päissä vuorauksessa. Taiderykmentti 19:n historia (Google-käännös): Hannoverin tykistörykmentti perustettiin 1. lokakuuta 1934 Hannoverissa, silloisessa sotilaspiirissä VI. Rykmentti muodostettiin neljäksi osastoksi armeijan lisääntyessä 6. (Preussin) tykistörykmentin jakamisen myötä. Ensimmäinen osasto luotiin nimeämällä uudelleen III. 6. (Preuss.) tykistörykmentin osasto ja se sijoitettiin Hannoveriin. Toinen divisioona luotiin 6. (Preussin) tykistörykmentin miehityksillä ja se sijoitettiin Hildesheimiin, joka oli silloin myös VI sotilaspiiri. III. Osasto muodostettiin myös 6. (Preussin) tykistörykmentin palvelusväestä ja se sijoitettiin Celleen, joka oli silloin myös sotilaspiiri VI. Neljäs osasto muodostettiin myös 6. (Preussin) tykistörykmentin palvelusväestä, ja se sijoitettiin Braunschweigiin, silloiseen VI sotilaspiiriin. Lokakuun 15. päivänä 1935 rykmentti nimettiin uudelleen Tykistörykmentti 19:ksi. Tykistörykmentti 55:stä 4. divisioona nimettiin uudelleen 1. divisioonaksi. Rykmentti kuului nyt 19. jalkaväkidivisioonaan. Lokakuun 6. päivänä 1936 rykmentin 1. divisioona nimettiin uudelleen 34. tykistörykmentin 1. divisioonaksi. Samalla perustettiin uusi I. osasto 1. tykistörykmentin ja 6. tykistörykmentin lahjoituksista ja sijoitettiin jälleen Hannoveriin. Tänä syksynä päätettiin myös, että 2. osasto ei enää ikuisesti olisi sijoitettu Hildesheimiin. Syksyllä 1938 myös 2. osasto sijoitettiin Hannoveriin. Syksyllä 1938 rykmentissä oli 10., 11. ja 12. lisäpatteristo, joista muodostettiin mobilisaatiossa 267 tykistörykmentti. Mobilisaation yhteydessä tykistörykmentti 55:n 1. osasto sijoitettiin rykmentin alaisuuteen raskaaksi osastoksi. Tammikuun 29. päivänä 1940 esikunnan III. Osasto ja 2. patteri käyttöönotettavaksi 295. jalkaväkidivisioonan 295. tykistörykmentistä luovutettiin ja vaihdettiin sitten uudelleen. Toukokuun 9. päivänä 1940 rykmentti hälytettiin ja siirrettiin asemapaikalle. 1. divisioona läntisessä kampanjassa: 1. osasto (ilman 3. patteria) asettui 9. toukokuuta 1940 Bökelissä Krefeldin alueella ja saapui varhain 10. toukokuuta 1940 väliintuloalueelle Elmpter Waldissa. Toukokuun 10. päivänä 1940 osasto siirtyi Maasnielin - Notenboomin kautta Gebroekiin ja siirtyi täällä biwakkiin. Toukokuun 11. päivänä 1940 osasto asetettiin Maasin yli ja siirrettiin sitten lepoalueelle Thornin lähelle. Toukokuun 12. päivänä 1940 asetuttiin Maastrichtin kanavalle ja 13. toukokuuta Pankenhofiin. Ampuma-asemia siirrettiin Beeringenin itä- ja kaakkoispuolelle ja tuettiin jalkaväkirykmentti 59:n kääntämistä Albertin kanavan kautta. Toukokuun 15. päivänä 1940 osasto pysyi hiljaisena. Keskipäivän aikaan marssittiin Monteaun kautta St Georgesiin. Täällä osasto sai käskyn toimia Lindenin alueella, mutta sitä ei toteutettu. 17. toukokuuta 1940 osasto tuki 19. jalkaväkidivisioonan hyökkäystä Dylsin asemia vastaan, jossa oli myös englantilaisia joukkoja. Kello 11.00 osasto ylitti kanavan ja marssi sitten Steenin - Ockernzelnin - Peuthyn - Vilvoorden kautta Villebroeckin kanavalle. Osaston patterit oli sijoitettu tuliasemiin Vilvoorden itäpuolelle ja ne taistelivat kevyitä vihollisen kenttäasemia vastaan. Am18. Toukokuussa 1940 vihollinen oli raivannut kanavan länsirannan. Osasto marssi Grimberghenin ja Meyssen kautta Asscheen. Siellä se torjui vihollisen panssarihyökkäyksen ja siirtyi sitten Lsscheneen, jossa se muodosti puolustusrajan yöksi. Toukokuun 19. päivänä 1940 vihollisen vainoamista jatkettiin ja dendre ylitettiin klo 20.00. Nukerkessa siirrettiin uusia tuliasemia, koska englantilaiset joukot olivat kaivautuneet tänne. Käynnistetty hyökkäys Scheldtiin ei kuitenkaan onnistunut. Vain pieni sillanpää saatiin muodostettua. Toukokuun 21. päivänä 1940 osasto siirrettiin 2 km Schaffendaelesta länteen olevaan huoneeseen ja siirrettiin tänne tuliasemiin. Iltaa kohti vihollisen omat tuliasemat joutuivat vikatulituksen kohteeksi, mikä johti tappioihin. Hyökkäys Scheldassa toistettiin 22. toukokuuta 1940. Kello 15.30 alkaen valmisteleva tuliosasto tulitti. Oma hyökkäys alkoi kello 17.00, ja jalkaväki pystyi voittamaan Scheldtin. Toukokuun 23. päivänä 1940 osasto ylitti 16-tonnisen pioneerisillan Scheldtin yli ja siirtyi tuliasemiin Derlyckin länsipuolelle. Sieltä käsin osasto taisteli asemia Rivieren länsireunalla. Toukokuun 24. päivänä 1940 uudet tuliasemat siirrettiin Snepoekiin. Osasto tuki jalkaväkirykmentti 73:a Lysin ylityksessä. Toukokuun 25. päivänä 1940 osasto otti asemia Stockeryn alueella. 19. jalkaväkidivisioona oli saanut käskyn puolustaa XX. armeijakunnan saamaa länsilaitaa. Toukokuun 26. päivänä 1940 toisen patteriston päällikkö, luutnantti Hasse, ja upseerikokelas kersantti Pink kaatuivat Isaghemissa tutkiessaan bunkkeriasemaa. Ensimmäinen patteri ampui vihollisen asemia Ouckenen luoteispuolella noin kello 18.00 ja tuki 59. jalkaväkirykmentin hyökkäystä. Belgian antauduttua 28. toukokuuta 1940 19. jalkaväkidivisioona jatkoi etenemistään ja divisioona marssi Roulersin - Sleyhaegen - Chaepin - Baillien kautta Veldhoekiin. Eteneminen jatkui 29. toukokuuta ja osasto saavutti Yserin, jonka rannat englantilaiset yksiköt olivat miehittäneet. Toukokuun 30. päivänä 1940 alkoi saksalaisten hyökkäys englantilaisia asemia vastaan, ja osasto tuki hyökkäystä. Tämän jälkeen se pysyi asemissaan 2. kesäkuuta 1940 asti, koska käännösvaihtoehtoja ei ollut riittävästi. Kesäkuun 3. päivänä 1940 osasto marssi Zonnebeken - Becelaeren - Linsellesin - kautta Roubaixin eteläreunalle. Kesäkuun 4. päivänä 1940 eteneminen jatkui Pont a Hareoon, jossa linnassa oleva osasto kävi läpi. Fontaineles saavutettiin 7. kesäkuuta 1940. Täällä 3. patteristo palasi osastolle, joka oli aiemmin komennettu komppanian johtamiskouluun Wahnin ja Sennelagerin harjoitusalueille. Illalla 8. kesäkuuta 1940 osasto marssi edelleen Puisieux'hen, Bayonvillersiin Sommeen 9. kesäkuuta 1940, Beaufort en Santerreen 10. kesäkuuta 1940 ja Montiersiin 11. kesäkuuta 1940. Täällä osastolle annettiin päivä lepoa ennen kuin se siirtyi pohjoiseen Compiegnen metsään 13. kesäkuuta 1940. Täällä pattereiden oli tarkoitus tukea jalkaväkirykmentti 73:aa metsän puhdistamisessa, mikä ei enää ollut tarpeen vihollisen vähäisen vahvuuden vuoksi, joten osasto siirtyi Gilocourtiin iltaan asti. Osasto saavutti Eevan 14. kesäkuuta 1940 ja Bobignyn 15. kesäkuuta 1940. Osasto määrättiin osallistumaan Pariisin läpi kulkevaan paraatiin 16. kesäkuuta 1940. Paraatin jälkeen se siirtyi Montleryyn. 17. kesäkuuta 1940 marssittiin Ablisiin, 18. kesäkuuta 1940 La folie Herbeauhun, 19. kesäkuuta 1940 Ozoir le breuiliin ja 20. kesäkuuta 1940 Villetruniin. Osasto saavutti Sempesin vasta 23. kesäkuuta, jossa sille annettiin kolme päivää lepoa. Kesäkuun 27. päivänä 1940 osasto siirtyi: 1. patteri Renouessa, 2. patteri La Chausseessa ja 3. patteri Renouessa. Esikunta oli La Bennetiereen. Tähän päättyi osaston läntinen kampanja. Marraskuun 1. päivänä 1940 rykmentti motorisoitiin ja siitä lähtien sitä kutsuttiin nimellä Tykistörykmentti (motorisoitu) 19. III. Divisioona annettiin 1. divisioonaksi Tykistörykmentti 92:lle. Raskaan tykistön 446. divisioonasta tuli uusi III. Divisioonaksi. 55. tykistörykmentin alainen 1. osasto luovutettiin 111. jalkaväkidivisioonan 117. tykistörykmentin 2. osastoksi. Rykmentti sijoitettiin nyt 19. panssaridivisioonan alaisuuteen. Huhtikuun 29. päivänä 1942 tarkkailuosasto (Pz) 339 oletettiin tarkkailupatteri (Pz) 19:ksi. Heinäkuun 13. päivänä 1942 rykmentti nimettiin uudelleen Panssarintykistörykmentti 19:ksi. Rykmentin korvaamisesta vastasi aluksi tykistön korvausosasto 19. Marraskuun 21. päivästä 1940 alkaen tykistön korvausosasto 13 otti tämän tehtävän hoitaakseen.

Tämä on automaattinen käännös. Katso alkuperäinen englanninkielinen teksti napsauttamalla tätä >>